Ruumiin kuva tilassa

Kuvassa esimerkki meikkitaiteilija Kati Vihosen kehokauhumaisesti leikittelevästä töistä, jotka kysyvät ja kyseenalaistavat normatiivisen kauneuden ehtoja: Mikä on pelottavaa ja mikä kaunista? Kati Vihosen queer-kuvastoa @ill.umikati.

Koettu mielikuva kehosta

Ruumiin kuva ei näy ainoastaan peilistä. Termi ruumiin kuva viittaa yhteiskunnassa tuotettuihin käsityksiin ihmisen omasta kehosta. Fenomenologinen tarkastelu hahmottaa ruumiin kuvaa kokemuksen kautta. Tästä näkökulmasta ruumiin kuvassa liittoutuvat sekä kehon subjektiviteetti että ruumista normittavan yhteiskunnan käsitykset ja odotukset. Termiin ’ruumiin kuva’ tiivistyy pienoiskoossa kehon somaattisen aistimisen kietoutuneisuus sosiaaliseen: Kehon kuvaan kuuluu sekä se, miten koemme alavatsan jännittyvän että se, kuinka litteän vatsan ihanne välittyy vatsalihaksistoon aiheutuneeseen jännitykseen.

Tavallisen kielen käytössä tai esimerkiksi nettisanakirja Wikipediassa termi ”ruumiin kuva” koskee suppeasti vain esteettistä ja seksuaalista käsitystä omasta ruumiistamme. Kuitenkin esimerkiksi Taina Kinnunen muistuttaa ruumiin kuvassa limittyvistä tasoista, kuten subjektiivinen ruumiin kuva, ruumiin kuvallinen esitys ja kulttuurinen ihanne (Kinnunen 2008).

Myöskään Elizabeth Grosz ei lue ruumiin kuvia ainoastaan visuaalisena karttana tai peilistä heijastuvana toisinteena, vaan ’koettuina intensiteettinä’, jotka koostuvat kehollisista aistimuksista (Grosz 1994). Timo Klemola puolestaan huomioi, miten kehon kuva rakentuu toisaalta aistihavainnon kautta toisaalta sisäisen mielikuvan kautta.

Klemolan esitys soveltuu hahmottamaan ruumiin kuvan kahta, ulkokohtaisempaa sekä kehon kokemuksellista, ulottuvuutta. Voin hahmottaa esimerkiksi puhtaasti visuaalisen aistihavainnon objektikehostani eli kehosta esineen tavoin ulkoapäin tarkasteltuna. Kun suhtaudumme kehoomme painottaen sen esineenomaisuutta, silloin ruumista helposti alkaa määrittää yhteiskunnan normisto (Kortelainen 2014). Proprioseptinen havainto sen sijaan kohdistuu kokevaan kehooni, subjektiivisiin tuntemuksiin (Klemola 2004).

Ruumiin kuvaani vaikuttaa toisaalta 1) Visuaalinen mielikuva objektikehostani: Kuvitelma oman kehoni näkemisestä, ikään kuin tarkastelisin toisen kehoa. Kuvittelen näkeväni oman kehoni ulkopuolelta toimittamassa askareitaan. 2) Proprioseptisessa mielikuvassa kuvittelen asettuvani oman kehoni sisälle toimijaksi. Tämä ei koske vain visuaalista kuvittelun laatua, vaan muodostan mielikuvan siitä, millainen kehon sisäinen kokemus mahdollistuu (Klemola 2004).

Yksilön ruumiin kuvan sosiaalisuutta hahmotettaessa molemmat sekä visuaalinen että proprioseptinen kuvittelun laatu korostuvat. Samoin ruumiillisen kokemuksen historia ja muistikuvat aiemmasta toiminnasta muokkaavat tämänhetkistä kehon kokemusta. Kehon kokemukseen jää aistijälkiä, kaikuja ja jälkikuvia, siitä mitä kehoon ajan saatossa kirjautui, koodautui, miten se tuli kosketetuksi.

Kun muodostan mielikuvia siitä, miltä liike tuntuu kehossani, havahdun joskus tietoiseksi siitäkin, millaisia uskomuksia kehostani olen omaksunut. Mainitut mielikuvat omasta ruumiistani määrittyvät suhteessa tiloihin, joissa keho kerran käyskenteli. Mielikuviin voi heijastua myös objekteja tai esineitä, joita keho aiemmin käytti tai voisi käyttää.

Paul Schilder huomioi, että ruumiin kuvaan vaikuttavat tila ja ruumista ympäröivät objektit. Yhä pidemmälle ruumiin mahdollisuuksia kuvitellen saavutaan pisteeseen, jossa kokemuksellisesti kuviteltu ruumiini liikkuu tilassa ja suhteessa objekteihin. Nyt kuvittelen ruumiini liikettä kuvitteellisessa tilassa. Tällainen kehon tilallisen toiminnan kuvittelu vaikuttaa ruumiin kuvani muodostumisessa.

Esoteerisena esimerkkinä kehon proprioseptisen kuvittelun luovista mahdollisuuksista toimii tiibetinbuddhalaisen perinteen tulpa eli mielikuvista ja intensiivisestä spirituaalisesta keskittymisestä koostettu mielen luoma keho. Tulpan tapauksessa meditatiivisesta kokemuksesta käsin luodaan kokonainen kehollinen itsestä eriytyvä entiteetti, ja kuvitellaan sen mahdollinen toiminta tilassa, ajassa ja paikassa. Tulpan luojan oletetaan tuntevan mielen luoman kehon tuntemuksia, tai tulpan uskotaan irrottautuvan luojansa kokemuksesta vähä vähältä. Näin proprioseptista kuvittelua hyödynnetään spirituaalisen kokemisen tasolla.

Arkisemmin, kun hahmotamme liikettä kehossa, voimme kuvitella ruumiin suhdetta esineisiin ja tiloihin. Perustava esimerkki siitä, miten hahmotamme tulevaa toimintaa, on kehon lineaarisuus. Tarkoitan sekä fyysistä suoraa linjaa ja kehon linjausta että kuvaannollisempaa linjoista muodostuvaa kehon puhdasta, analysoitua, tai jopa ’mekaanisuutta’ korostavaa suhdetta esineisiin ja tilaan.

Vinot ruumiin kuvat

Sara Ahmed tekee queer fenomenologiassaan selväksi, kuinka kehon tilallisuus ja kehon suhde objekteihin ja esineisiin vaikuttaa korporeaalisella tasolla siihen, mitä keholta odotetaan.

Elämässämme eri tavoin lähellä olevat objektit vaikuttavat siihen, miten ruumis tottuu orientoitumaan tilassa. (Ahmed 2006) Luontevasti käytämme totuttuja reittejä ja valitsemme arkisia koreografioita, kun kävelemme kadulla. Valitsemme esimerkiksi usein saman työmatkan tuttujen puistojen, kuppiloiden, liikennereittien ja suojateiden halki. Yhtä helposti totunnaiset mielikuvat kehon liikkeistä tilassa seurailevat tutunomaisia liikeratoja ja meille läheisiksi käyneitä objekteja.

Arbitraariselta vaikuttava esineiden läheisyys avartuu intiimiin kokemushistoriaan, kun Ahmed myöhemmin ulottaa analyysinsa suoriin (”straight”) orientaatioihin sukupuolen ja seksuaalisuuden alueella. Tässä vino (”queer”) viittaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin tai mihin tahansa ilmeisiä normeja pakeneviin orientaatioihin. Sukupuolen hahmotus tapahtuu tilassa, ja vaikuttaa valintoihin.

Esimerkiksi filosofia, sanotaan vaikkapa Martin Heideggeria, lähelle kuuluu kirjoituspöytä, jonka ympärille hänen kokemusmaailmansa ja työnsä asettuu. Saatamme ajatella, että erilaiset esineet ja ihmiset vain ’ilmestyvät’ kokemuspiiriimme, mutta olemme itse asiassa tottuneet ja kouliintuneet tiettyihin tapoihin käyttää ruumista suhteessa ympäristöön. Tämä määrittää sitä, miten ruumiin kuvamme muodostuu, ja miten siitä käsin orientoidumme. (Ahmed 2006) Ahmed huomauttaa, että syystä tai toisesta johtuen Heideggerin vaimon kokemuspiirissä kirjoituspöytä, ja siihen kietoutuvat toistuvat orientaatiot eivät muodostaneet hänen keholleen samanlaista suhdetta kirjoituspöytään, joka osaltaan mahdollisti ns. ’suuren mestarin’ filosofisen työn.

Jos hyvin käy, kehon tiedostaminen muuttaa aiemmin tiedostamattomia tottumuksia. Kehotietoinen harjoitus paljastaa iskostuneita ja toisteisia mielikuvia omasta ruumiistani. Kun ruumiin kuvan nähdään sisältävän kehotietoisia elementtejä, voi kehon tiedostaminen luoda uusia ajatusratoja mieltää omaa kehon kuvaa. Esimerkiksi somaattinen kokeminen tuo näkyväksi uusia hahmotuksia ikääntyvän kehon liikkeelle, tai nuoren kehon ideaaleista poikkeavaan ruumiillisuuteen.

Tiedostan käyttäväni kehoani päivittäin tietokoneen ruudun edessä niin, että rintalasta luisuu kasaan ja silmien ja kasvojen lihaksistoon aiheutuu jännitystila. Orientoidun kehollani tilaan, jossa tietokoneen näppäimistö, työtila, työergonomia vaikuttavat ruumiini sosiaaliseen käyttöön. Tanssijan toistuvissa orientaatioissa tanssisali, tanssimatto, tanssimaton kiinniketeipit ja niiden muodostama maaginen raja, salin katto, äänilaitteiston säätönappulat, muut kehot erilaisine kehonjännityksineen, niin ikään näyttöpäätetyöskentely, dialogi koreografin kanssa jne. muodostavat tanssijalle läheiset objektit ja tutuimman tilan. Millainen somaattinen konfuusio seuraa, jos näyttöpäätetyöskentelyyn vahvasti orientoitu ruumiillisuus hakkeroi itsensä koneelta tanssisalin teipin sisäreunan ylitse?

Yllä vain muutama esimerkki siitä, miten orientaatio muodostaa maailmoja, joissa kehomme elävät. Ahmedin tarkastelussa havaitaan se, miten queer eli vino (voidaan kääntää myös pervo, kumma, vikuroiva tai outo) käsitetään etymologiaansa vedoten tilaa koskevaksi termiksi. Queer poikkeaa suorasta linjauksesta, edeten omaa reititystään. Queer ei ”kulje linjassa”. Mitä yksinkertaisimmillaan tarkoittaa, että kehon sisäiset mielikuvat poikkeavat totunnaisista reiteistä tai normeista?

Ajatellaan fyysistä keinumisen aktia, keinussa, jonka kiinnikkeet yhdistyvät suorassa linjassa alas muoviseen lautaan. Teollisesti suunnitellun keinun kiinnikkeet ja ketjut mahdollistavat kohtalaisen lineaarisesti liikkuvan keinunnan, ja esim. keinun turva-alueen. Ajatellaan sitten puun oksaan kiinnitettyä kahta narua ja naruihin solmittua keinulautaa tai autonrengasta. Tämä puuhun kiinnitetty usein hieman vinompi keikku antaa toisella tavoin liikkuvan, pyörteisemmän kyydin tunteen kuin linjaten rakennettu teollisuuskiikku. Puusta roikkuva keinu muodostaa keinujan ruumiille erilaisen orientaation maailmaan. Toisille puuhun kiinnitetty rengas tuntuu arvaamattomalta. Toisille se heijastaa kotoisaa turvaa, poukkoilusta huolimatta. Samaan tapaan, mutta kompleksisemmin avokonttoriin linjatut kehot, työyhteisössä jaetut affektit, läsnäolon tekniikat tai teknologiset ympäristöt muodostavat koetun ja sosiaalisen saumakohtia (Ks. Parviainen&Kortelainen 2019).

Ahmedin luonnehtimaa vinoa linjaa kulkien voimme tarkastella sitä, miten ruumiin kuvaan itseensä muodostuu erityyppisiä tilassa tapahtuvia vinoumia. Kulttuurissa ja kehoissa elävä queer valitsee ’kaukana’ tai yllättävissä suunnissa olevia objekteja. Vinot valinnat ulottuvat anatomian, luuston, onteloiden, lihaksiston, hermoston, kehon tumakkeiden ja solukalvojen sisäiseen avaruuteen. Niitä valitessa horjutetaan, kumotaan ja kyseenalaistaan suoria tilan ja yhteiskunnan normatiivisuuksia.

Kirjoitus perustuu Ilmari Kortelaisen virtuaalisesti toteutettuun esitelmään “Queer Orientations in Body Consciousness” Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa (Tutke) Teatterikorkeakoulussa 23.3.2020. Kiitokset seminaariin osallistuneille taiteentekijöille ja tutkijoille kommenteista, sekä tekstiä kommentoineille Mari Kortelaiselle ja Tiina Manniselle.

Kirjallisuutta

Ahmed, Sara 2006. Queer Phenomenology. Duke University Press: Durham and London.

Blackman, Lisa 2008. Luku 3 “Bodies and Difference”. Teoksesta The Body. Berg: Oxford.

Grosz, Elisabeth 1994. Volatile Bodies: Towards a Corporeal Feminism. Bloomington, IN: Indiana University Press.

Kinnunen, Taina 2008. Lihaan leikattu kauneus. Helsinki: Gaudeamus.

Klemola, Timo 2004. Taidon filosofia – Filosofin taito. ”Luku III”. Tampere: Tampere University Press.

Kortelainen, Ilmari 2014. ”Kehotietoisuus psykososiaalisesta näkökulmasta”. Teoksessa: Mindfulness ja tieteet. Tampere Tampere University Press.

Parvainen Jaana & Ilmari Kortelainen (2019). “Becoming Fully Present in Your Body: Analysing Mindfulness as Affective Investment in Techno Culture”. In: Somatechnics 2020.

Schilder, Paul 1950. The Image and Appearance of the Human Body: Studies in the Constnutive. Energies of the Psyche. London: Routledge.